TARUS - V Finnjamboree 2004

Etusivu : Uutinen

   På svenska   In English
 



Matkalla metsään – mutta millä varusteilla?

4.8.2004

Taruksen haikki on noussut monien partiolaisten leirin kohokohdaksi. Tavaroista vartiolaiset ottavat mukaansa vain välttämättömimmät, sillä rinkka kannetaan itse koko yön yli kestävän vaelluksen ajan.

´"Kaikille vartioille jaettiin haikkikirja, jonka mukaan he itse pakkasivat rinkkansa. Vartionjohtajat auttoivat tavaroiden kokoamisessa, savunjohtaja Kati Koutonen Pyhäjoen Illinkiertajistä kertoo.

Patikka-alaleiristä haikille lähtevä Villikarhut-vartio puhkuu intoa ennen lähtöpaikalle saapumista.

"Haikin varustelista on muistissa. Lämpimät vaatteet ja sadeasu ovat tärkeimmät", tytöt sanovat. "Rinkka painaa, mutta kevenee, kun ensimmäinen ruoanlaitto on ohi", he jatkavat.

Taruksen haikkilaiset painottivat, että tavarat kannattaa pakata yhteen reppuun. Painavimmat pitää laittaa keskelle selkää, ja rinkasta roikkuvia nyssyköitä pitää välttää. Metsässä voi kuitenkin nähdä mitä mielenkiintoisempia kantolaitteita.

Ranskalaiset Chaville-ryhmän pojat olivat pakanneet rinkkansa nopeasti varttitunnissa. "Paino ei huoleta, sillä voimaa riittää. Haikki ei myöskään ole kovin pitkä", kokeneet vaeltajat kehaisevat.

Elleivät vaellusreissut kuulu vartion jokaviikkoiseen ohjelmaan, pakkaamiseen kannattaa varata kunnolla aikaa. Näin välttyy turhilta tavaroilta ja ruokailuvälineetkin tulevat varmasti mukaan.

Haikkikirjalle kiitosta

"Pakkasimme todella nopeasti ja siksi esimerkiksi yhdet ruokailuvälineet ja kompassi jäivät savuun. Lainasimme muilta", kertoo jo maaliviivan ylittänyt KorpiKuusenKanto-vartio.

Kun rinkat alkoivat tuntua liian painavilta, vartiolaiset sanoivat levähtäneensä hieman. "Ja pienempiä tietysti autettiin."

Matkan varrelta vartioin matkaan oli tullut myös uutta tavaraa. Muiden haikkilaisten pudottamia pehmoleluja ja jopa kameroita oltiin viemässä löytötavarapisteeseen.

Metsäseikkailusta selvinneet vartiot kehuivat haikkikirjaa. "Varustelistan ulkopuolista tavaraa otin mukaan ainakin radion, mutta sitä en tarvinnut", toteaa Korven Kelo-savuun palaava leiriläinen. "Kaikkia vaatteita en käyttänyt, mutta jos olisi satanut olisin tarvinnut niitäkin", hänen kaverinsa jatkaa.

Ulla Pirkola / Tarus-lehden jutusta muokannut nettitoimitus
kuva: Eeva Kivilä

KorpiKuusenKanto-vartion rinkoista löytyi vain kaikki tarvittava.


 
Sivun ylälaitaan   SivukarttaSivukartta